Mikä on vCPU?

vCPU:t ovat fyysisten CPU:iden vir­tua­li­soi­tu­ja versioita ja pil­vi­pal­ve­lu­jen pe­rus­kom­po­nent­te­ja. Näiden vir­tua­li­soi­tu­jen las­ken­tayk­si­köi­den suurin etu on niiden hyvä skaa­lau­tu­vuus, minkä vuoksi ne ovat tärkeässä roolissa pil­vi­pal­ve­lu­jen isän­nöin­nis­sä.

Mitä vCPU tekee?

vCPU (Virtual Central Proces­sing Unit) on fyysisen CPU:n vir­tua­li­soi­tu versio. Toisin sanoen vCPU:t ovat vir­tu­aa­li­ko­nei­den (VM) ja pil­viym­pä­ris­tö­jen kes­kusyk­si­köi­tä. Ny­ky­päi­vän mo­niy­dinpro­ses­so­rei­ta voidaan käyttää paitsi yk­sit­täi­se­nä vCPU:na myös useiden vir­tu­aa­lis­ten CPU:iden perustana. Po­ten­ti­aa­lis­ten vCPU:iden lukumäärä ei ole si­dok­sis­sa ytimien ja säikeiden lu­ku­mää­rään (katso mo­ni­säi­kei­syys), vaan seuraavan laskelman tulokseen:

(Säikeet x ytimet) x fyysisten CPU-yk­si­köi­den lukumäärä = vCPU-yk­si­köi­den lukumäärä

vCPU:t ovat fyysisten mallien oh­jel­mis­to­to­teu­tuk­sia, jotka käyt­tö­jär­jes­tel­mä tunnistaa to­del­li­si­na pro­ses­so­rin ytiminä. Jokainen vir­tu­aa­li­ko­ne vaatii vähintään yhden vCPU:n. Ti­lan­tees­ta riippuen voidaan kuitenkin tar­vit­taes­sa määrittää useita vir­tu­aa­li­sia kes­kusyk­si­köi­tä.

Mitkä ovat vCPU:iden edut?

Vir­tu­aa­li­sil­la pro­ses­so­reil­la on joitakin mer­kit­tä­viä etuja ver­rat­tu­na fyysisiin pro­ses­so­rei­hin. Tär­keim­piä etuja ovat:

• pa­ran­tu­nut skaa­lau­tu­vuus
• pa­ran­tu­nut tehokkuus
• li­sään­ty­nyt jous­ta­vuus
• al­hai­sem­mat kus­tan­nuk­set

Vir­tua­li­soin­nin etuna on myös lait­teis­to­re­surs­sien erin­omai­nen skaa­lau­tu­vuus. Esi­mer­kik­si vir­tu­aa­li­ko­nees­sa käy­tet­tä­vät vCPU:t voivat olla peräisin useista eri fyy­si­sis­tä isän­tä­ko­neis­ta. Tämä tar­koit­taa, että pro­ses­so­rin suo­ri­tus­ky­kyä voidaan helposti skaalata ylöspäin työ­kuor­man kasvaessa.

Jos vCPU:ita ei enää tarvita, niitä voidaan yk­sin­ker­tai­ses­ti käyttää muihin vir­tu­aa­li­ko­nei­siin. Tämä on erityisen arvokasta hosting-pal­ve­lun­tar­joa­jil­le, koska taustalla oleva infra­struk­tuu­ri voidaan jakaa asiak­kai­den kesken erityisen te­hok­kaas­ti. Myös käyttäjät hyötyvät tästä, koska hevoivat jous­ta­vas­ti säätää vCPU:iden vaa­ti­muk­sia. Koska kiinteää lait­teis­to­ko­koon­pa­noa ei ole, on helpompi lisätä tai vähentää pil­vi­pal­ve­li­mien tai vir­tu­aa­lis­ten yk­si­tyis­pal­ve­li­mien pro­ses­so­ri­te­hoa.

VCPU:n tehokkuus ja skaa­lau­tu­vuus ovat edullisia myös kus­tan­nus­ten kannalta. Useita käyt­tö­jär­jes­tel­miä, mukaan lukien vastaavat so­vel­lus­oh­jel­mis­tot, voidaan käyttää yhden isän­tä­jär­jes­tel­män pohjalta. Tämä tar­koit­taa, että käy­tet­tä­vis­sä oleva las­ken­ta­te­ho hyö­dyn­ne­tään op­ti­maa­li­ses­ti ja useissa ta­pauk­sis­sa se vähentää li­sä­lait­teis­ton tarvetta.

Milloin vCPU:ita käytetään?

vCPU:t ovat vält­tä­mät­tö­miä pil­vi­pal­ve­lu­jen toi­min­nal­le. Aina kun lait­teis­to ja oh­jel­mis­to ovat käy­tet­tä­vis­sä pil­vi­pal­ve­lus­sa, käytetään vir­tu­aa­li­sia las­ken­tayk­si­köi­tä. Niitä käytetään esi­mer­kik­si osana pil­vi­tal­len­nus­ti­laa, pal­ve­lin­ten isän­nöin­tiä tai käy­tet­täes­sä pil­vi­pal­ve­lua, kuten Windows 365. Kuinka monta vCPU:ta todella tarvitaan, riippuu työ­kuor­mas­ta­si. Monissa ti­lan­teis­sa yksi tai kaksi vCPU:ta riittää. Vaa­ti­vam­mis­sa työ­kuor­mis­sa, kuten tie­to­kan­ta-, säh­kö­pos­ti- tai pe­li­pal­ve­li­mis­sa, vaa­ti­muk­set ovat suuremmat. Näin on myös fyysisiä las­ken­tayk­si­köi­tä käy­tet­täes­sä.

Docker -kaltaisetkont­tia­lus­tat ovat toinen vCPU:ta hyö­dyn­tä­vä vir­tua­li­soin­ti­tek­no­lo­gia. Toisin kuin vir­tu­aa­li­ko­neet, joissa vir­tua­li­soi­daan täysin toimivat jär­jes­tel­mät, kont­tia­lus­tat vir­tua­li­soi­vat vain yk­sit­täi­siä so­vel­luk­sia.

Kuinka laskea vCPU-vaa­ti­muk­set

Vir­tua­li­soi­dun ym­pä­ris­tön suurin haaste on tarjota riit­tä­väs­ti vCPU-pro­ses­so­rei­ta ilman las­ken­ta­te­hon tuhlausta. Tar­vit­ta­vien vCPU-pro­ses­so­rien määrän las­ke­mi­sek­si voit käyttää viitteenä tar­vit­ta­vien fyysisten ytimien määrää. Jos esi­mer­kik­si oh­jel­mis­to (älä unohda käyt­tö­jär­jes­tel­mää) vaatii kahdeksan fyysistä ydintä, sinun tulisi varata kahdeksan vCPU-pro­ses­so­ria vir­tu­aa­liym­pä­ris­töön.

Jos vaa­ti­muk­set myöhemmin kasvavat, koska alat käyttää useampia so­vel­luk­sia sa­ma­nai­kai­ses­ti tai projekti mo­ni­mut­kais­tuu, voit yk­sin­ker­tai­ses­ti lisätä vCPU-pro­ses­so­rien määrää. Kun vaa­ti­muk­set pie­ne­ne­vät, vähennä vCPU-pro­ses­so­rien määrää.

Las­ke­tusin­ten­sii­vi­sis­sä työ­kuor­mis­sa on myös tärkeää, että vCPU:t on osoitettu eri fyy­si­sil­le CPU:ille. Jos sinulla on esi­mer­kik­si lait­teis­to, jossa on kak­si­sy­dä­mi­nen CPU (2 fyysistä ja 4 loogista ydintä), sinun tulisi jakaa neljä loogista ydintä seu­raa­vas­ti op­ti­maa­li­sen suo­ri­tus­ky­vyn saa­vut­ta­mi­sek­si:

• Määrität loogisen ytimen 0 ja loogisen ytimen 2 en­sim­mäi­sel­le vir­tu­aa­li­ko­neel­le. Nämä ovat fyy­si­ses­ti asen­net­tu­jen kak­soi­sy­dinpro­ses­so­rei­den en­sim­mäi­set ytimet. Käy­tet­tä­vis­sä olevien re­surs­sien pitäisi riittää työ­kuor­man suo­rit­ta­mi­seen.
• Samaan aikaan voit käyttää loogista ydintä 1 ja loogista ydintä 3 (fyysisten kak­si­sy­dä­mis­ten pro­ses­so­rien toiset ytimet) toiselle vir­tu­aa­li­ko­neel­le, jonka työ­kuor­mi­tus ei ole kovin vaativa, esi­mer­kik­si DNS-pal­ve­li­mel­le.