Mitkä ovat uusien gTLD-verkkotunnusten riskit ja mahdollisuudet?
Uusien yleisten aluetunnusten asteittainen käyttöönotto oli tarkoitettu helpottamaan jonkin verran verkkotunnusmarkkinoiden tilannetta. Käytännössä mikä tahansa termi oli sallittu, kunhan se noudatti ICANNinohjeita. Tämä vapaus johti kiistanalaisiin ehdotuksiin, kuten .guru, .sucks ja .wtf, sekä lukuisiin muihin pitkiin ehdotuksiin.
Uuden gTLD-verkkotunnuksen rekisteröintiin liittyvät riskit ja mahdollisuudet
ICANN:n päätös helpottaa osoitteiden jakamista ja luoda uusia ylätason verkkotunnuksia osoittautui suosituksi heti alusta alkaen. Vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun päätös tuli julki, yritykset, kaupungit, yhteisöt ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt ryntäsivät rekisteröimään haluamiaan verkkotunnuksia. Ehdotuksiin kuului tavaramerkkiverkkotunnuksia, kuten .apple tai .bmw, alueellisia viittauksia, kuten .nyc ja .boston, sekä yleisiä termejä, kuten .love, .blog ja .shop.
Mutta samalla kun iloittiin tästä uudesta vapaudesta, heräsi huoli siitä, olisivatko kilpailevat yritykset tai kriitikot jo varanneet sen päätteen, jota halusit brändinimesi, tuotevalikoimasi tai liiketoimintasegmenttisi nimeksi. Organisaatio, jota ICANN mainostaa verkkotunnusrekisterinä, on viime kädessä vastuussa verkkotunnuspäätteen saatavuudesta ja käyttöohjeista. Tuloksena oli pitkä keskustelu, jossa eri sidosryhmät vaativat tiettyjä ylätason verkkotunnuksia itselleen ja yrittivät sen seurauksena estää muita käyttämästä niitä. Tästä syystä uudet päätteet sisältävät lukuisia eksklusiivisia ylätason verkkotunnuksia, jotka eivät ole lainkaan tai ovat vain rajoitetusti yksityiskäyttäjien saatavilla.
Tuotemerkkikohtaiset uudet ylätason verkkotunnukset
Näihin kuuluvat nTLD-tunnukset, jotka on tarkoitettu yksinomaan tuotemerkkien omistajien käyttöön. Noin kolmasosa ICANNin käsittelemistä hakemuksista koskee yrityksiä ja organisaatioita, jotka haluavat rekisteröidä oman nimitunnuksensa hallinnoijiksi. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Apple, Google ja BMW. Ne eivät välttämättä rekisteröi tunnuksia niiden etujen vuoksi, vaan ne ovat toisinaan huolissaan kybermaantienvaltauksesta, eli käytännöstä, jossa joku muu kaappaa tietyn pääteisen verkkotunnuksen.
Yksityishenkilöiden osalta riski rekisteröidä vahingossa tavaramerkillä suojattu uusi TLD on käytännössä olematon, koska perinteiset palveluntarjoajat eivät tarjoa tavaramerkillä suojattuja nTLD-tunnuksia.
Haluatko tietää lisää verkkotunnusten kaappaamisesta ja siitä, miten se eroaa verkkotunnusten varastamisesta? Lue artikkelimme verkkotunnusten kaappaamisesta ja varastamisesta, niin saat lisätietoa näistä kahdesta rekisteröintikäytännöstä.
Verkkotunnuspäätteet, joilla on CPE-tila
ICANN otti käyttöön ”yhteisön etusija-arvioinnin” (CPE), jotta sidosryhmät voisivat suojata suosittuja verkkotunnuspäätteitä suurilta yrityksiltä. Jos ICANN:lle jätetään yhteisön hakemus, sille annetaan etusija perinteisiin hakemuksiin nähden. Näin tapahtuu vain, jos hakija pystyy osoittamaan, että valtaosa kyseisestä yhteisöstä tukee verkkotunnuksen hakemusta. Sivustojen omistajat tarjoavat yleensä CPE-statuksen omaavia verkkotunnuksia, kun ne ovat osa yhteisöä tai tiettyä toimialaa. Näin .hotel-päätteet keskittyvät yksinomaan hotelleihin, hotelliketjuihin, hotelliyhdistyksiin ja hotellimarkkinointiorganisaatioihin. Jotta oma verkkotunnus ei estyisi tai jotta vältyttäisiin oikeudellisilta riidoilta, käyttäjien tulisi tarkistaa etukäteen asiaankuuluvat yhteisöverkkotunnukset ja varmistaa, että ne täyttävät tarvittavat vaatimukset.
Alueelliset nTLD-verkkotunnukset
Alueellisia viittauksia sisältävät verkkotunnukset ovat saavuttaneet suuren suosion viime vuosina. Uudet verkkotunnuspäätteet, kuten .london ja .wales, tarjoavat sen edun, että tarjous voidaan esittää alueellisessa kontekstissa, jolloin sivustojen omistajat voivat tavoittaa suoraan halutun kohderyhmän. Uuden ylätason verkkotunnuksen (nTLD) rekisteröimiseksi verkkosivustojen omistajien on yleensä osoitettava, että heillä on asuinpaikka tai rekisteröity yritys kyseisellä alueella. Tämä auttaa estämään nTLD-verkkotunnusten väärinkäyttöä. Suosittu vinkki näiden uusien TLD-tunnusten käyttämiseksi on rekisteröidä verkkotunnus paikallisen edunvalvojan kautta, joka toimii varsinaisen haltijan rekisteröijänä.
Kiista uusien ylätason verkkotunnusten jakamisesta
Asiakkaat maksavat kuukausimaksun verkkotunnuksen rekisteröinnistä. Osoitepäätteiden tarjoaminen on kannattavaa liiketoimintaa suosittujen uusien ylätason verkkotunnusten (nTLD) ylläpitäjille. Rekisteröintimääriltään suurten uusien ylätason verkkotunnusten perusongelmana on, että ne asettavat erityisesti varakkaat yritykset etusijalle, sillä niillä on varaa maksaa miljoonia lisenssimaksuina. On monia voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, jotka haluaisivat varata osan näistä uusista verkkotunnuksista itselleen. Yksittäisten yritysten ponnistelut yleisten nTLD-verkkotunnusten varaamiseksi brändiverkkotunnuksiksi ovat lisätekijä, joka voi mahdollisesti johtaa konflikteihin.
ICANN:n ohjeissa kielletään yleensä yleiskielisten termien yksinomainen käyttö. Hallintoelimen päätökset ovat kuitenkin aiemmin herättäneet toistuvasti tyytymättömyyttä.
Amazonilla ei ole ollut kovin onnea oman tuotemerkkinsä nTLD:n kanssa
Verkkokauppayritys Amazonilla ei ollut kovin paljon onnea oman verkkotunnuksensa rekisteröinnissä vuonna 2012. Hakiessaan .amazon-päätettä vuonna 2012 yrityksen oli vastattava Amazonin yhteistyösopimuksen järjestön (ACTO) esittämään vastalauseeseen. ACTO on ryhmä, joka edistää Amazonin altaan kehitystä. Brasilian ja Perun johtama ryhmä halusi käyttää verkkotunnusta ympäristönsuojelutoimia ja alkuperäiskansojen oikeuksia käsitteleville verkkosivustoille. Allianssi vaati myös, että ICANN laatisi uuden säännön, jonka mukaan maantieteellisille luokille myönnettäisiin erityissuoja.
Vuonna 2019, peräti seitsemän vuotta myöhemmin, ICANN asettui suuryrityksen puolelle ja myönsi Amazonille oikeuden käyttää .amazon-tunnusta tavaramerkkinä toimivana aluetunnuksena – ACTO:n jäsenten suureksi pettymykseksi. Amazon oli muuten tarjonnut heille riidan aikana Kindle-lukulaitteita ja muita tuotteita viiden miljoonan dollarin arvosta.
Uusien huipputunnusten (nTLD) ennalta ennakoidut ongelmat
Vapaasti saatavilla olevien uusien ylätason verkkotunnusten joukossa on joitakin vaihtoehtoja, jotka saattavat osoittautua hedelmälliseksi maaperäksi oikeudellisille kiistoille. Kyseessä ovat verkkotunnuspäätteet, joilla on potentiaalia vahingoittaa yritysten, tuotemerkkien tai yksityishenkilöiden mainetta. Tiedotusvälineissä on nostettu esiin muun muassa .sucks, .porn ja .wtf. Estääkseen kieltomääräysten antamisen verkkosivustojen omistajien tulisi noudattaa varovaisuutta käyttäessään tällaisia verkkotunnuspäätteitä.
.sucks – ärsyttävä verkkotunnus
Ilmausta ”This sucks” käytetään yleensä ilmaisemaan tyytymättömyyttä johonkin henkilöön tai tilanteeseen. Monet brändien omistajat uskovat, että tätä uutta TLD-tunnusta käytetään pääasiassa maineen tahraamiseen, ja ovat yrittäneet ehtiä muita edelle tekemällä ennaltaehkäiseviä rekisteröintejä. Samanlaista käyttäytymistä on havaittu myös julkkisten keskuudessa. Esimerkiksi vuonna 2015 laulaja Taylor Swift varasi varotoimenpiteenä sekä oman nimensä .sucks-verkkotunnuksen että vastaavan .porn-verkkotunnuksen.
Vox Populi, .sucks- verkkotunnuksista vastaava rekisteri, ei näe uudessa ylätason verkkotunnuksessa mitään ongelmia. Rekisteri pitää tätä pääteosaa pikemminkin tilaisuutena yrityksille käydä vuoropuhelua asiakkaiden kanssa.
Miksi puolustava rekisteröinti on tarpeetonta
Verkkotunnuspäätteet kuten .sucks, .wtf ja .porn ovat ongelmallisia vain, kun niitä käytetään yhdessä tuotemerkkien tai omien nimien kanssa. Vaikka sivusto kuten www.monday.sucks on täysin vaaraton, sivusto kuten www.brand-name.sucks voi loukata tuotemerkin tavaramerkkioikeuksia, jos sivustoa ei ylläpidä tuotemerkki itse.
Yrityksen ei välttämättä tarvitse rekisteröidä osoitetta itse suojatakseen brändinsä oikeuksia. ICANN tarjoaa tähän kaksi tehokasta menetelmää: Trademark Clearinghouse (TMCH) ja Uniform Rapid Suspension (URS), jotka suojaavat laittomilta verkkotunnusrekisteröinneiltä. Trademark Clearinghouse toimii keskusrekisterinä, johon tuotemerkit voidaan rekisteröidä. Jos ehdotetaan uutta ylätason tai toisen tason verkkotunnusta, joka vastaa rekisterissä olevaa olemassa olevaa tietuetta, asiasta ilmoitetaan kyseisen tuotemerkin omistajalle. Tuotemerkin omistajat voivat saada internetosoitteet keskeytettyä Uniform Rapid Suspension -menettelyn kautta, jos joku yrittää rekisteröidä samankaltaisen verkkotunnuksen tai väärinkäyttää rekisteröintiprosessia.